sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulua "ennen vanhaan" ja joulua nyt

Istun omakotitalon olohuoneessa joulupöydässä, johon helposti mahtuu 10 ihmistä ja sovittamalla ne kaikki 12, jotka ovat tulossa joulua viettämään. Lasten koristelema kuusi loistaa valollaan ja tuoksu huumaa... "Varokaa halpoja kopioita", sanoi myyjä perämettistä ja toivotti nauraen hyvää joulua. Joulupuuro porisee kattilassa ja limpputaikina nousee jo. Pian se paistuu uunissa ja valtaa kaikki huoneet jouluisella tuoksullaan kilpaillen huomiosta kuusen kanssa.

"Ennen vanhaan" joulu alkoi automatkalla. Suuntana oli Koski T.L ja tarkemmin sanottuna Satopää. Siellä elivät ja asuivat silloin "ennen vanhaan" mamma ja pappa. Autossa kuunneltiin aina joulurauhan julistus, vaikka joulurauhasta ei ollut tietoakaan minun ja isoveljeni tapellessa keskipaikasta takapenkillä. Silloin oli aina lunta, tai niin minä ainakin muistan. Mamman ja pappan ovella meitä heti tervehti Seri. Höpsö sekarotuinen koira. Kuusi tuoksui ja jouluruuat, joita minä silloin "ennen vanhaan" inhosin. Onneksi mammakin tiesi sen, ja minua varten odottelikin uunissa jo mamman makaroonilaatikko. Oli setiä, oli tätejä, oli naurua ja yhdessäoloa. Oli hyvä olla. Oli hyvä olla.

Minä istun omakotitalon olohuoneessa joulupöydässä, johon helposti mahtuu 10 ihmistä ja sovittamalla ne kaikki 12, jotka ovat tulossa joulua viettämään. Lasten koristelema kuusi loistaa valollaan ja tuoksu huumaa... Milloin minusta tuli näin aikuinen? Minne katosivat ne kaikki vuodet? Ei ole enää mammaa eikä pappaa, eivät tule ne samat sedät, tai tädit. Mutta on enoja ja tätejä, on mummua, mummia ja uusia pappoja, on naurua ja yhdessäoloa. On hyvä olla. On hyvä olla.

Hyvää joulua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti