torstai 19. heinäkuuta 2012

"Suku on pahin"?

"Ei tarvitse tykätä, mutta tarvitsee tulla toimeen." Siinä lause, jota olen oppilailleni hokenut jo vuosia. "Ei kaikista tarvitse pitää yhtä paljon, mutta toimeen on tultava." Kuulostaa helpolta vai kuinka, mutta mitenkäs sitten käytännössä? Kuinka monelta aikuiselta tämä oikeasti onnistuu?

Ajattelepas nyt hetki jotakin henkilöä, jonka ajatusmaailma tai koko olemus on täysin vastakkainen omaasi verrattuna. Vaikkapa anoppiasi, joka on täysin eri planeetalta kanssasi tai työkaveria, jonka jokainen lause kuulostaa sinusta sisällöllisesti siansaksalta. Väitän, että meiltä kaikilta löytyy joku, jota nyt voit ajatella.

Mitä tarkoittaa "tulla toimeen"? Sitäkö, että esität kohteliasta hänen seurassaan? Toimit hyvien tapojen mukaan? Hymyilet ja olet ystävällinen? Kuinka ystävällinen pitää olla? Vai riittääkö se, että tervehdit vähäeleisesti ja jätät ihmisen omaan arvoonsa sen jälkeen? Riippuu tietysti tilanteesta. Ehkäpä työkaverille voi olla viileä ja asia on sillä selvä, mutta entäpä sitten läheisemmät ihmiset tai ihmiset, jotka ovat lähellä kuten perhe tai suku?

Sanonta "suku on pahin" on vaivannut minua aikoinaan paljon. Tulen hyvin tiiviistä perheestä, jossa räiskyy kyllä tasaisin väliajoin, mutta aina välit selvitetään ja taas rakastetaan lujaa. Sitten kasvoin vähän ja ymmärsin, että suvulla ei tarkoitetakaan perhettä, vaan paljon suurempaa ihmisjoukkoa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että voin rehellisesti todeta oman sukuni olevan yllättävänkin mukavaa porukkaa. Mahtuuhan siihenkin toki monenlaista sortteeraajaa ja esimerkiksi oman äitini veljet ovat järjestäneet osaltaan jos jonkinlaista murhetta, mutta pääosin olen sukulaisistani ylpeä. 

Siinä oli ote jo siitä laajemmasta porukasta nimeltä suku, mutta ei siinä vielä kaikki. Lisää tulee, jos sattuu puoliso löytymään. Menet naimisiin, pidät häät ja rakastat. Ihanaa! Paitsi että "lahjaksi saat" lisää sukulaisia. Tässä kohtaa mielestäni homma hankaloittuu melkoisesti. Se että omia sukulaisiaan ei saa valita on ymmärrettävää ja sen porukan kanssa tahtoo tulla toimeen melko mielellään, mutta että päälle läiskästään vielä uutta porukkaa, jotka eivät edes oikeastaan ole sinulle sukua, mutta ne on silti otettava omaksi tavalla tai toisella. 

"Ei tarvitse tykätä, mutta tarvitsee tulla toimeen." Eikö alakin jo kuulostamaan hankalalta? Eikä sen "uuden suvun" tarvitse edes olla omituista tai kummallista väkeä. Se tuntuu silti siltä, koska ne ovat vieraita. On toiset tavat ja tottumukset. On pinttyneet perinteet ja juurtuneet traditiot. Aluksi se on jännittävää. Kuin tutustuisi uuteen maahan tai kulttuuriin. Mutta sanonta"borta bra men hemma best" alkaa hiipimään pian mieleen. 

Mitä tarkoittaa "tulla toimeen"? Sitä olen jo pitkään pohtinut ja tulen varmasti pohtimaan vielä pitkään. Tarkoittipa se toisaalta mitä tahansa, niin parhaani olen pyrkinyt tekemään. Toivottavasti se riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti