tiistai 19. kesäkuuta 2012

Huokaus

Kuinka kukaan voi ampua omia lapsiaan?!?!?! Elokuvissa joo joo ja ehkä Amerikassa, mutta että oikeasti täällä meillä Suomessa!!??!?!?

Mitä on voinut mennä niin pieleen? Miten mieli voi salaa olla niin sairas? "Ihan yllätyksenä tuli, kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan." Tämän tyyppisiä laisuntojahan sitä saa aina näiden tapausten jälkeen lukea naapureilta ja kummin kaimoilta. Miten kukaan ei muka huomaa? Miten niin merkkejä ei ollut ilmassa?

Ja miksi ne jumalauta hullut aina tappavat läheisensäkin? Mikseivät mene mettälle, niin kuin ennen vanhaan ja täräytä siellä kuulaa kalloonsa jos on pakko?! Tai aitan taakse!?

Mikä tässä nykyajassa oikein on vikana? Miksi ihmiset valitsevat aivan liian usein nopean tavan ratkaista ongelmiaan. Itsemurhat, perhemurhat, joukkomurhat. Kotiampumiset, kouluampumiset, liikekeskusampumiset. Kuka on vastuussa?

Syyttävä sormi voi kääntyillä nyt aivan rauhassa. Sillä olipa se syy sitten yhteiskunnan, yksilön, yhteisön, kodin, koulun, kunnan, poliisin, papin tai naapuripitäjän leskirouvan niin varmaa on kuitenkin se, että kolmen pienen tytön elämä on päättynyt traagisella ja äärimmäisen surullisella tavalla...

Istun hiljaa ja huokaan. Tähän ollaan tultu enkä missään tapauksessa halua nyt edes miettiä, mihin olemme menossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti