sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

"Elä mun rinnal..?"

"Elä mun rinnal älä taka,
siält sä näet mun huanot pualet.
Elä mun rinnal älä edes,
siält sä et näe mua ollenkaa.
Elä mun rinnal älä alapual,
siäl sä tulet helpost tallotuks.
Elä mun rinnal älä yläpual,
siält sä estät mua näkemäst pilvilinnoi.

Elä mun rinnal ja vaa rinnal.
Siin sä näet sen mikä mää olen.
Ja se mitä sää näet on se mitä sää saat... kokonaa."

Kirjoitin tuon runon rakkaalleni silloin kun olimme menossa naimisiin. Vuosi oli 2006 ja siitä alkaa olemaan nyt melko tarkalleen kuusi vuotta. Tänään tuo teksti pompsahti eteeni yllättäin etsiessäni jotakin aivan muuta. 

En voi enää täysin allekirjoittaa noita rivejä nyt kuusi vuotta elämää enemmän eläneenä. Ajatushan siinä edelleen on kaunis, mutta kun elämä ei ole sitä -aina. 

Nyt 2012 kirjoitan tätä taas Sinulle:

"Elä mun rinnal ja joskus taka,
sielt sä näet paremmi mihi mää olen kulkemas ja voit huuta seis jos mää meinaan mennä vaik puuta päi.
Elä mun rinnal ja välil edes,
siin sä saat edes piänen hetken johtaa ja unohtaa mun suunnan ja määräykset.
Elä mun rinnal ja vähä välil alapual,
siäl ku sä olet ni sää saat mut näyttämään niin isolt, tärkiält ja visaaltki.
Elä mun rinnal ja sit kans joskus yläpuol,
sielt sää pystyt paremmin näyttämää mul mun paikan ja sanomaan et nyt jalat maaha muija, mul riittää toi sun pilvilinnoje maalaamine nyt vähäks aikaa.

Elä mun rinnal, mut älä pelkästä siin liian lähel,
kato oma tila on niin tärkiää, et jos sitä ei saa ni ei henkikää kulje ja alkaa ahdistamaa oikee tosissaa.
Mut kun sää sit taas tulet vähä lähemmäs, ni kato sit oikeen kunnol kans kenen viereen tulit takas. Koska se mihin sää palasit on se mitä ei saa heti vaihtamaan ruveta, jos vähä alkaaki jo kyllästyttämään tai kaduttamaanki vaik."

Myötä ja vastamäessä rakas, ja sitä on kyllä ollut -elämää!

1 kommentti: