lauantai 5. toukokuuta 2012

Pilvenpuhaltaja

Hörhö, omituinen, liian onnellinen... Rakkailla lapsilla on monta nimeä!

Lähdin mukaan elämysmatkalle Uuteen kaupunkiin Taidetalo Pilvilinnaan. En tiennyt mitä odottaa ja vielä matkalla bussissa otin tylsistyneenä päivätorkut. Perillä meitä odotti jotakin sanoinkuvaamatonta, yllättävää, sekopäistä, hullua, ihmeellistä, omituista, villiä ja vähän ehkä jopa sairasta hyvällä tavalla!

Talo, jonka rakennusvaiheessa julkisivulautakunnankin oli myönnettävä, että kirjava on uusi väri, nökötti edessämme kuin maailman laidalla. Sanat eivät edes pääse alkuun kuvaamaan tuota taloa. Olo oli epätodellinen! Voiko tämä olla totta? Onko joku todella aidon oikeasti niin hullu, että on rakentanut tällaisen? Onko jollain todellakin tällainen syntymälahja takataskussaan, millä pystyy luomaan jotakin näin ihmeellisen kaunista?

Hetken talon rouvaa kuunneltuani pidättelin jo kyyneleitäni! Ihanaa miten lapsellinen joku uskaltaa olla! Lapsellisen onnellinen, lapsellisen ennakkoluuloton, lapsellisen rohkea! En voinut muuta kuin huokailla hymyillen. Pilvenpuhaltajaksi hän itseään kutsui. Ja minä päätin uskaltaa itsekin puhaltaa edes puutaman pilven omassa elämässäni!

"Jos kurkottaa tahdot korkeammalle, pane pehmoinen pilvi varpaiden alle." -Talon seinästä lainattu.-
"Ilman uskoa parempaan ei pilvikään liikkuisi taivaallaan." -Talon seinästä lainattu.-

1 kommentti:

  1. Voi, ihanuus on Raija. :) Olen saanut kokea sen ilon, että olen hänen kanssaan työskennellyt pari vuotta. Aivan upea persoona! Pilvilinna on tullut kanssa katsastettua. Eero silloin kysyi; "Asuuko tällaisessa satutalossa oikeasti joku?"

    VastaaPoista