sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Kiitos ei aina ole helppo sana.

Jatkan samaa linjaa ja otan käsittelyyn vaikean aiheen. Se on meillä kaikilla ja minulla se sattuu vielä olemaan aivan uskomaton! Sitä ei saa valita, vaan on otettava se, joka annetaan. Se on äiti.

Miksi siis tämä olisi vaikea aihe? Ei äiti minulle olekaan sitä. Pelkkä äiti aiheena olisi minulle yksi helpoimmista. Mutta kun lisätään siihen elämä ja tarkastellaan äitiyttä laajemmin, niin silloin aihe mutkistuu, vai mitä?

Kun lapseen sattuu, niin äitiinkin sattuu. Olen nyt kaksi yötä istunut lapseni vieressä, kun hän huutaa kasvot kivusta väärinä itkien apua. Häneen ei saa koskea ja se sattuu minuun eniten. Se etten voi auttaa. Hän on vasta 1-vuotias ja hänen vatsaansa sattuu. Se ei ole kovin paha asia maailman mittakaavassa, mutta häneen sattuu ja niin sattuu silloin myös minuun.

Minuun sattui myös nelisen vuotta sitten heinäkuussa. Äitini oli silloin vierelläni. Hän oli vierelläni koko ajan, ensimmäisistä epätietoisista hetkistä lopun raadolliseen tietoisuuteen asti. Hän piti kädestä jos annettiin, ja kun ei annettu, hän vain oli. Vahvana hän istui siinä, istui kun ei muuta voinut.

Hän otti vastaan kanssani nuo pienet. En tiedä miten hän sen teki. En muista itkikö hän vai eikö itkenyt. En muista oikeastaan mitään. Muistan vain, että siinä hän oli, eikä minua pelottanut. Aivan niinkuin silloin joskus pienenäkin painajaisen jälkeen, kun hän tuli sänkyni viereen silitti ja vakuutti:"En lähde ennen kuin nukahdat ja sen jälkeenkin vielä valvon vierelläsi." En muista sanoinko ikinä kiitos, mutta tiedän ettei se haittaa. Ei äidit tarvitse lapsiltaan kiitosta. En muista kysyinkö koskaan miten hän jaksaa. Sen muistan, että joskus sanoin etten jaksa kysyä sitä. Se oli minulle liian raskasta. Muttei sekään haittaa. Ei lapsen tehtävä ole murehtia äidin jaksamisesta silloin, kun ei itse jaksa. Tiedän sen nyt itse äitinä.

Jos pelkkä oman lapsen vatsakipukin tuntuu niin pahalta, niin miten pahalta voikaan tuntua sellainen kipu, joka minun kohdalleni sattui? Miten kestit sen äiti? Vai kestitkö? Kiitos äiti, kiitos.

1 kommentti: