perjantai 13. huhtikuuta 2012

Sinä vastaan Minä.

"Mun, minä, sel oli mulla ensin. Anna mulle, minä OTAN sen! Minä, minä MINÄ!" Siinä otteita töistä. "Minä, mä ensin, minä saan, mun OIKEUS! Minä, minä, MINÄ!" Ja siinä pätkä töiden ulkopuolelta.

Nyt eletään itsekkyyden aikakautta, tiedän tiedän. Mutta kun minä en koe kuuluvani tähän aikaan! Minä olen juuttunut menneeseen. Siihen päivään, jolloin oli vielä normaalia antaa ruuhkabussissa oma paikka vanhukselle. Siihen aikaan, jolloin ihmiset tunsivat vielä kiitollisuutta kun saivat apua tai kun joku muuten huomioi heitä myönteisin keinoin. Siihen hetkeen, kun puhdas halu tai vähintäänkin käytöstavat ohjasivat ihmistä tekemään oikein, valitsemaan pahan sijasta hyvän. Siihen malliin, jossa äidit ja isät vielä opettivat lapsilleen velvollisuuksia pelkkien oikeuksien sijaan ja siihen.

Minä voin pahoin tässä itsekkyyden ajassa. Minä nousen kapinaan! "Sinä, sinun, ole hyvä, sinä ensin. Sinä, sinä SINÄ!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti