tiistai 3. huhtikuuta 2012

Omakehu haisee!

”Onhan mullaki parhaat hetkeni.” ”Kai määki välillä onnistun jottain oikeinki tekemään.” ”No ei siitä ny ihan huono tullu.” ”Kelpaahan toi paremman puutteessa.” Ylistyslauseita omasta itsestä tai aikaansaannoksistaan suomalaisen, tai ainakin kunnon turkulaisen suusta kuultuna. ”Eihän toi nyt mitään, joku toinen olis varmaan tehny sen paremmin…”

Mikä siinä on, että itseään ei saa kehua? Tai saahan sitä, mutta samalla saa kyllä varmasti kaupanpäällisiksi kunnon leiman otsaansa! Koitapa mennä Turun torille huutamaan: ”Minä olen ihana!” Kyllä siinä muutama pää kääntyisi. Voisipa joku tarttua puhelimeenkin ja näppäillä avohoitoyksikön numeron kännykkäänsä ihan vain kysäistäkseen, että onko teiltä taas joku hullu päässyt ihmisten ilmoille häiriköimään.

Mutta entäpä jos minä olenkin ihana enkä hullu? Voiko se edes olla mahdollista? Vai olenkohan tosiaan hoidon tarpeessa, jos ajattelen itsestäni niin radikaalisti? Harhakuvitelmia, niitäkö minulla vain onkin? Äkkiä lääkettä, pää täyteen huonommuudentunnetta ja sitten terveenpaperit kouraan.

Mutta kun minä olen ihana! Tiedän, että en ole sitä mieheni mielestä läheskään aina. Omat vanhempanikaan eivät varmasti tätä toteamusta joka päivä allekirjoittaisi. Työkavereistani löytyy aivan varmasti eriäviä mielipiteitä ja itsekin olen välillä täysin eri mieltä asiasta. Mutta kun oikein menen itseeni ja punnitsen kaikki puolet huolellisesti itsestäni, en voi olla muutakaan mieltä. Se on kuulkaas taivahan tosi!

Olen aavistuksen ylipainoinen, nälkäisenä yllättävänkin paha suustani, mielipiteissäni ärsyttävän järkkymätön, kovaääninen, lyhytpinnainen ja  tämän kirjoituksen perusteella varmasti jonkun verran vielä itserakaskin, mutta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen siihen mitä olen. Ja se kuka olen, on monien onnistumisien ja epäonnistumisien tasapainoinen summa.

Sanokaa se ihmiset ääneen nyt heti: ”Minä olen ihana!” Eikös olekin vapauttavaa? 

1 kommentti:

  1. Meidän nuorimmainen elää parhaillaan tuota hullua vaihetta; hän improvisoi laulun, esittää sen eläytyen samalla tanssiinsa, ja spontaanin esityksensä päätteeksi toteaa: "Se oli hieno laulu. Minä olen ihana!"

    VastaaPoista