torstai 26. huhtikuuta 2012

"Olisit vain pyytänyt!"

Kerroin oppilaille töissä, että jään pois loppuviikoksi koska omat lapseni ovat kipeitä. Olin aamulla ennen heidän kouluun tuloaan vaihtanut ryhmäpöydät paripulpeteiksi ja koulun alettua sitten esitin pienen toiveen, jossa totesin olevani iloinen jos saisin sijaiselta (tai muulta valvojalta) kerrankin vain hyviä uutisia!

Pitkin päivää sitten monistin ja järjestelin loppuviikoksi ohjelmaa. Kesken viimeisen oppitunnin pieni poika asteli luokseni, katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: "Kuule, mä voisin oikeestaan tällä kertaa käyttäytyä niin, että kuulet musta vaan hyvää." Poika piti hetken tauon, kuin arvioiden kannattaako jatkaa ja lisäsi: "Mutta älä luulekkaan että se tarkoittaa sitä että mä hyväksyn nää istumajärjestelyt. Kato kyllä mä tiedän, että sä et nyt luota meihin ja luulit että toi pulpettien siirtely jotain auttaisi. Olisit vaan heti pyytäny."Tunsin piston rinnassani kun sanat osuivat ja upposivat. Olisit vain pyytänyt, vieläkö se riittää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti