keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Taas yksi ärsyttävä blogi?

Maailma on täynnä itsestään ääntäpitäviä huomionhakuisia ihmisiä. Minä taidan olla juuri sellainen. Ihmisjoukossa minun on aina saatava ääneni kuulumaan, ja usein vieläpä kovempaa kuin kenenkään muun. Se on varmasti joidenkin mielestä todella ärsyttävää. Mutta katsokaas kun minua ei kiinnosta se, olenko jonkun mielestä ärsyttävä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mielestäni sitä, että olisin jotenkin epäsosiaalinen itsekeskeinen moukka, joka ei ota toisia huomioon. Minä vaan yksinkertaisesti arvostan enimmäkseen vain niiden ihmisten mielipiteitä, jotka pitävät minusta. Eikös olekin näppärää?

Ääni on saatava näköjään kuulumaan myös bloggaamalla. En voinut vastustaa kiusausta tämän blogin aloittamiseen. Tässä tämä nyt sitten on: jälleen yksi täysin turha blogi muiden turhien blogien joukossa. Mutta niin turha kuin se voi sinulle olla, se on minulle tärkeä väylä purkaa jotakin sellaista, mitä minussa on sisällä jumissa. Ja voi kuulkaa ihmiset, siellähän on jumissa yhtä ja toista.

Nuorempana luulin olevani ihana. Ajattelin oikeasti, että olen mukava, ystävällinen, sosiaalinen, että minusta pidetään yleisesti ja että yksinkertaisesti olen yleisesti ottaen miellyttävä. Ai miten narsistista! Onneksi elämä opettaa ja ikä tuo tiettyä toivottua alemmuudentunnetta terveellisellä tavalla. Kummasti sitä alkaa huomaamaan, ettei ehkä olekaan pelkästään niin ihana, vaan on vähän kaikkea. Vähän ihana ja samalla vähän kamala. Vähän täydellinen ja samalla vähän vajaa ja rikkinäinen. Vähän siis sitä sun tätä hyvässä suhteessa.

Minä en enää ole nuori mutten toisaalta ole vanhakaan. En oikeastaan tiedä mitä olen tai kuka olen. Ja suuri siinä piilee syy siihen, miksi minun on pakko kirjoittaa tätä blogia. En tiedä saanko vastauksia, tai onko niitä edes olemassa, mutta kirjoitan silti ja toivon löytäväni edes pienen pätkän punaista lankaa elämästäni.

Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet! En aio oikolukea tekstejäni ja kirjoittamistyylini on sanoja suoltavaa ajatuksenvirtaa. Jos joku pilkunviilaaja ei kestä tätä lukea, niin ole ystävällinen ja ole lukematta. Nyt ei ole kielioppi keskiössä vaan sisältö, joskin sitäkään ei välttämättä aika kaikissa teksteissäni ole.

1 kommentti:

  1. Tervetuoloa turhien blogien maailmaan - kaikelle on paikkansa:)!

    Niinpä, elämä opettaa, mutta eikö ole ihanaa olla ah, niin täydellinen ;).
    Mulla on kauhea ikäkriisi - ei nuori mutta ei vanhakaan.. Jään mielenkiinnolla odottamaan juttujasi.

    VastaaPoista