keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Minä.

Minä on se kuka olet. Se oli kai olemassa jo silloin kun synnyit ja temperamentiksi sitä kai sanottiin silloin. Olitko tomera ja jäntevä, vai rauhallinen ja löysä? Äitisi sen ehkä parhaiten muistaa. Minästä on olemassa monia hienoja tieteellisiä kuvauksia ja sitä on tutkittu paljon. Minä, minuus, minäkuva... Hienoja sanoja ja varmasti tärkeitä, mutta se mikä minä minussa on sen tietää ehkä kuitenkin parhaiten vain minä itse, enkä sitä aina tiedä minäkään.

Minä olen kuitenkin 34-vuotias nainen. Tytöksi minä itseäni kyllä useimmiten kutsun, mutta nainen on varmasti paikkansa pitävämpi ilmaus. Olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta, tyttöjä kumpikin. Näin ainakin pintapuolisesti voisin minua kuvata. Pintaahan se juuri on, mitä itsessä yleensä esitellään. Ikä, omaisuus, oli se sitten henkistä tai fyysistä, saavutukset jne. Niistä me kerromme kun esittelemme minää toiselle.

Unohdetaan nyt kuitenkin pinta ja mennään syvemmälle. Mennään sinne, minne usein on kiellettyä mennä julkisesti. Kerrotaan totuus, joka usein on kai vaillinaisempaa, rumempaa ja epäselvempää kuin pinta. Pyydän jo heti tässä anteeksi mieheltäni, joka tietysti on sitä mieltä, että tämän kirjoittaminen on täysin tarpeetonta ja epäsopivaa. Anteeksi, mutta nyt rikon kulissin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti